Siiloista siltoihin – Lasten ja nuorten turvallisuuden kokemus paranee yhteistyöllä

Helsingin kaupunki valittiin syksyllä 2022 mukaan yhdeksän muun maailman kaupungin joukossa amerikkalaisen Bloomberg Philanthropies -säätiön ja Harvardin yliopiston yhteistyössä toteuttamaan kehittämisohjelmaan, City Collaboration Track 2022–23.

Ohjelman tavoite on vahvistaa kaupunkien kykyä ratkoa kompleksisia ongelmia johtamalla monialaista yhteistyötä entistä vaikuttavammin.

Ohjelma tukeutuu muotoilusta tuttuun ajattelutapaan, jossa esillä olevaa haastetta tarkastellaan erilaisista näkökulmista, iteratiivisella työotteella.

Helsingissä valitsimme ratkaistavaksi haasteeksi lasten ja nuorten turvallisuuden kokemuksen parantamisen kaupunkitilassa. Ongelmaa lähti ratkomaan kahdeksan henkilön ydintiimi, jossa on edustus kaupungin jokaiselta toimialalta sekä Helsingin poliisin ennalta estävästä toiminnosta. Työssä on mukana myös laajempi neljänkymmenen hengen tiimi kaupungin sisäisiä ja ulkopuolisia yhteistyötahoja.

Helsinki on yksi maailman turvallisimmista kaupungeista. Lasten ja nuorten turvallisuuskokemuksissa on kuitenkin alueellisia eroja eri naapurustojen välillä ja turvattomuuden kokemus on ollut kasvussa, mistä kertoo muun muassa kouluterveyskyselyn sekä ja lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset.

Ohjelmassa pyrimme löytämään ratkaisuja ennen kaikkea ennalta ehkäisevään työhön sekä toimintamalleja ongelmiin puuttumiseksi yhdessä eri ammattilaisten ja paikallisten toimijoiden kanssa.

Päätimme tutkia ilmiötä tarkemmin yhdellä ns. kaupunkiuudistusalueella ja vielä rajatummin yhdessä kaupunginosassa, Kannelmäessä, Pohjois-Helsingissä. Kaupunkiuudistusalueet ovat alueita, joiden kehittämiseen, täydennysrakentamiseen ja viihtyisyyteen panostetaan erityisesti tulevina vuosina. Tavoitteena on kaupunginosien eriytymisen ehkäisy.

Alusta asti tarkoituksemme oli, että voimme soveltaa tässä projektissa opittua ja kehitettyä myös muilla Helsingin alueilla, ensisijaisesti muilla kaupunkiuudistusalueilla.  

Työskentelyämme on ohjannut vahvasti Harvardin yliopiston malli kompleksisten ongelmien kohtaamisesta iteratiivisella ja laajasti eri sidosryhmiä mukaan ottavalla prosessilla, jota kutsutaan PDIA malliksi (Problem Driven Iterative Adaption).

Lähdimme liikkeelle pohtimalla turvallisuuden määritelmää ja päädyimme käyttämään laajempaa termiä, turvallisuuden kokemusta, koska se kattaa sekä turvallisuuden fyysisiä, kaupunkirakenteeseen liittyviä, että sosiaalisia aspekteja.

Koska turvallisuuden kokemus on hyvin monitahoinen ongelma, sen ratkaisemiseen tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä.

Työtä onkin tehty alusta asti laajasti eri toimijoita mukaan ottaen ja säännöllisiä tapaamisia on järjestetty muun muassa asiantuntijoista ja päälliköistä koostuvan laajennetun tiimin kanssa.

Pienin askelin kohti turvallisia naapurustoja

Ongelman juurisyyanalyysin pohjalta valitsimme kolme tulokulmaa, joiden kautta olemme tehneet toimenpiteitä: turvallisen ja mielekkään vapaa-ajan tarjoaminen, julkisten tilojen turvallisuuden parantaminen sekä monikulttuuristen asukkaiden parempi kohtaaminen palveluissa.

Tavoite on ollut vahvistaa lasten ja nuorten osallisuutta sekä perheiden roolia esimerkiksi koulun rakenteissa. Usein ne lapset ja nuoret, jotka aiheuttavat muissa turvattomuutta, ovat juuri niitä, jotka itse myös kokevat turvattomuutta.

Kannelmäen peruskoulu on ollut aktiivisesti osallisena työssä ja on toteuttanut muun muassa matalan kynnyksen tilaisuuksia virallisten vanhempainiltojen lisäksi. Lasten ja nuorten turvallisuuskävely on myös sisällytetty koulun lukuvuoden ohjelmaan. Place making -kokeilut alueen lasten kanssa ovat tuoneet syötettä suoraan lapsilta kaupunkiympäristön parannuksiin, kuten turvattomaksi koetun Sitra-torin uudistuksiin. Vapaa-ajan aktiviteetteja ja harrastuksia tarjotaan kohdennetusti nyt alueen lapsille ja nuorille uuden palvelun kautta. Koulun, nuorisopalveluiden ja poliisin yhteistyö on tiivistynyt entisestään, ja uusia sekä muualla toimivia toimintamalleja kokeillaan nyt Kannelmäessä.

Näiden toimenpiteiden lisäksi hahmotimme isomman tavoitteen: alueellisen ilmiöpohjaisen johtamisen vahvistamisen. Alueiden ja naapurustojen painoarvo on noussut työn myötä ja aluejohtamisen merkitys korostuu paikallisiin ongelmiin vastaamisessa. Syventyneen ymmärryksen pohjalta teimme tiimin kanssa julkisen arvolupauksen: ”Lisäämme lasten ja nuorten turvallisuuden tunnetta julkisissa tiloissa sekä omaan yhteisöön kuulumisen kokemusta. Turvallisen ja viihtyisän ympäristön tarjoaminen lapsille on hyväksi niin yksilölle kuin koko yhteisölle.

Ongelman äärelle on maltettava pysähtyä

Ongelman ratkaisussa olennaista meille oli, että sen sijaan, että olisimme syöksyneet mahdollisiin ratkaisuihin, keskityimme alussa rauhassa itse ongelmaan, yhdessä. Näin ongelmastakin tuli yhteinen. Ja kun ongelma on yhteinen, on siihen keksittävät ratkaisutkin yhteisiä. Mitä enemmän paneuduimme ongelmaan, sitä selvemmäksi tuli, että ratkaisuun tarvitaan meidän kaikkien työpanosta, perheitä, yhteisöjä ja järjestöjä unohtamatta.

Ohjelma on myös edellyttänyt meitä olemaan läpinäkyviä etenemisessä ja jatkuvasti sitouttamaan uusia ihmisiä mukaan. Olemme jakaneet hyvinkin keskeneräisiä ideoita ja hakeneet niille palautetta laajasti eri sidosryhmiltä.

Työskentely on ottanut käyttäjä- ja ihmiskeskeisyyden vakavasti.

Helsingille tämä on tuttua muotoilun hyödyntämisestä erilaisten palveluiden ja prosessien kehittämisessä, mutta näkökulman yhdistäminen ilmiölähtöiseen haasteeseen on vienyt tekemistä eteenpäin. Olemme kerta toisensa jälkeen kysyneet – ja kyseenalaistaneet – olemmeko riittävällä painoarvolla määrittäneet ongelmaa yhdessä niiden kanssa, joihin se eniten vaikuttaa: lapset ja nuoret, perheet ja heidän kanssaan työskentelevät.

Turvattomuuden kokemus on esimerkki ilmiöstä, joka voi ilmetä kaupungissa hyvinkin paikallisesti. Koska valitsimme keskittyä yhteen kaupunginosaan, Kannelmäkeen, olemme ohjelman aikana tulleet kysymyksen äärelle, mikä on kaupungin toimialojen mahdollisuus reagoida alueellisiin ilmiöihin ja kuinka johdamme vaikuttavammin yhdessä alueellisia ilmiöitä.

Ilman tarkkaa alueellista rajausta emme olisi saaneet sysäystä ottaa askelia eteenpäin myös ”alueellisen ilmiöpohjaisen johtamismallin” tarkastelussa, mikä on osoittautunut mahdollisuudeksi luoda yhteistyömalleja myös muihin kaupunginosiin sovellettavaksi.

Yhteinen ongelma yhdistää

Tärkeintä ratkaisujen löytymisen kannalta on ollut hyvä yhteistyö ja keskinäinen luottamus ydintiimin kesken. Se on johtanut siihen, että ihmiset ovat sitoutuneet työhönsä ja kokevat ilmapiirin sellaisena, että voi avoimesti heittää ideoita.

Yhteistyö on lisääntynyt erityisesti alueen työntekijöiden kesken.

Yhteistoiminta ei ole alueella vierasta, mutta se että ohjaus tulee esimiehiltä, joilla on yhteinen näkemys siitä mitä toimenpiteillä tulee saavuttaa, tekee yhdessä toimimisesta tehokkaampaa. Ongelma, haasteet ja ratkaisut ovat muuttuneet entistä enemmän yhteisiksi, ja aluetta leimaa lämminhenkinen yhdessä tekeminen. Kun teemme yhdessä enemmän, myös haaveemme siitä, mikä tulisi muuttua, ovat muuttuneet entistä enemmän yhteisiksi.

Lähestymistapa vakuuttaa myös siitä, että ongelmaa ratkaistaessa tulee löytää niitä avainhenkilöitä, jotka tunnistavat toimintamallit, jotka ovat jo käytössä, toimijat, joille asian ratkaiseminen kuuluu ja toimijat, jotka pystyvät viemään valitut toimenpiteet täytäntöön.

On hämmästyttävää, miten pyörät ovat lähteneet pyörimään näinkin lyhyessä ajassa koskettaen ja yhdistäen mitä erilaisempia toimintoja. Ihmisillä on ollut halu liittyä mukaan. Keskustelut eri ammattilaisten kanssa ovat saaneet lamppuja syttymään. Eri organisaatiot ovat löytäneet roolinsa yhteisen tavoitteen tukemisessa. Se, että ydintiimin jäsenillä on päätäntävaltaa resurssien suhteen, on tehostanut toimintaa alueella.

Ohjelma on ollut meille kaikille hyvää harjoittelua, miten lähestyä ilmiöiden johtamista isossa organisaatiossa. Jotta pysymme tulevaisuudessa ilmiöiden mukana, niin meidän on toimittava yhdessä.

Mitä tästä kaikesta jää käteen?

Saimme ohjelmasta paljon oppeja hyödynnettäväksi muissa projekteissa tulevaisuudessa. Ohjelmassa on hienolla tavalla tuotu konkreettinen tekeminen ja edistyksen osoittaminen yhteen systeemiajattelun kanssa. Tämän tulisi olla johtolankana kokonaisvaltaisessa johtamisessa.

Lisäksi olemme huomanneet, kuinka tärkeää on pilkkoa ongelma hallittaviin suupaloihin ja pysähtyä tasaisin väliajoin miettimään, mitä olemme oppineet tähän mennessä ja mitä meidän täytyy näiden oppien pohjalta muuttaa työskentelyssämme.

Lähestymistapa auttaa näkemään kokonaisuuden laajemmin ja lisäämään ymmärrystä siinä, kenelle asian ratkaiseminen kuuluu tai ketkä voivat siinä auttaa. Näin toimien ongelma ei ole niin haastava kuin miltä se alussa näyttää.

Collaboration Track -yhteistyömalli sitouttaa eri toimijoita työstämään ratkaisuja yhteisesti tunnistettuihin kompleksisiin ongelmiin. Prosessilla voi tuottaa sisältöä esimerkiksi alueen erityispiirteet huomioiviin palveluratkaisuihin eri alueilla. Työskentelymalli on sovellettavissa luontevasti eri sisältöteemoihin. Tärkeintä kuitenkin on, että lapset ja nuoret kokevat vahvemmin kuuluvansa yhteisöön ja heillä on pääsy turvallisiin palveluihin ja julkisiin tiloihin Kannelmäessä.

Kuvat: Tuomas Uusheimo, Helsingin kaupunki