Inna Ampuja, Ramboll Finland Oy
Syyskuu 2023
Arkemme näyttämöitä ovat rakennukset, kadut ja puistot, niiden muodostamat korttelit ja kortteleiden muodostamat kaupunginosat. Osalla niistä on pitkä historia, osa on vielä rakentumassa tai hakemassa muotoaan suunnittelupöydällä. Tutuimmatkin paikat voivat muuttua, sillä fyysinen kaupunki elää ja muuttuu kaupunkielämän mukana. Kaupunkia suunnitellaan kaupunkilaisille.
Työn tarkoituksena oli kuvata, miten kaupunkia suunnitellaan Helsingissä. Tämä on ensimmäisiä muotoiluhankkeita, jossa Helsinki on pyrkinyt ymmärtämään ja kuvaamaan kaupunkisuunnittelun monimutkaista systeemiä.
Kaupunkisuunnittelujärjestelmällä on merkittävä vaikutus sekä kaupunkilaisiin että kaupungin työntekijöihin.
Kaupunkilaiskokemuksella tarkoitetaan kaupunkilaisen roolia kaupunkisuunnittelussa aktiivisesta osallistumisesta sivusta seuraamiseen ja asukaslähtöisiin suunnitteluperiaatteisiin. Työntekijäkokemus kuvaa kaupungin asiantuntijoiden roolia suunnittelujärjestelmässä.
Kaupunkisuunnittelujärjestelmän rajaaminen ei ole yksinkertaista: Helsingin kokoisessa kaupungissa erilaisia kaupunkisuunnittelun instrumentteja on paljon. Suunnitteluinstrumenteilla tarkoitetaan esimerkiksi kaavoja, yleis- ja rakennussuunnitelmia ja temaattisia ohjelmia, kuten kävelyn edistämisohjelma.
Instrumentit liittyvät toisiinsa paitsi kaupungin tasolla, myös muilla aluetasoilla kansallisesta ja seudullisesta ohjauksesta eri tasoisiin yhteistyömuotoihin. Niiden ohella järjestelmään vaikuttavat lukuisat toimintaympäristön tekijät, kuten megatrendit, ilmiöt ja osalliset.
Lisäksi järjestelmää lähestytään eri näkökulmista kaupungin sisällä, riippuen asiantuntijan roolista ja taustasta. Suunnittelija ei ole aina kaupunki, vaan toisinaan myös rakennusyhtiö tai kaupunkilainen. Tätä kokonaisuutta nimitämme kaupunkisuunnittelujärjestelmäksi.
Kuvauksen laatiminen tehtiin yhdessä
Kaupunkisuunnittelujärjestelmän kuvaaminen aloitettiin tunnistamalla siihen liittyvät tarpeet. Näkemyksiä tarkennettiin haastattelemalla kaupunkisuunnittelijoita, vuorovaikutussuunnittelijoita ja viestinnän asiantuntijoita. Työntekijäkokemusta edustaneelle asiantuntijaryhmälle järjestettiin kolme työpajaa, joissa kuvauksen luonnoksia kommentoitiin.
Työntekijän tarpeet liittyivät kaupunkisuunnittelujärjestelmän kokonaisuuden hahmottamiseen, päätöksentekoon, asukaslähtöisyyden käytäntöihin ja siihen liittyvän datan hyödyntämiseen sekä monimutkaistuvaan toimintaympäristöön sopeutumiseen.
Kaupunkilaisten tarpeiden ymmärtämistä varten perustettiin kaupunkilaisraati, johon kerättiin osallistujat hel.fi -uudistuksen kehittäjäyhteisön jäsenistä. Kaupunkilaisraadille järjestettiin kaksi etätyöpajaa ja välitehtävä, joissa selvitettiin kuvauksen tarpeita erilaisten kaupunkilaisten näkökulmasta.
Asukkaan kaupunkisuunnittelujärjestelmän ymmärtämiseen liittyvät tarpeet linkittyivät pääasiassa oman elinympäristön muuttumiseen: kaupunkisuunnitteluun osallistumiseen, oman asuinalueen kehittymisen seuraamiseen ja ymmärtämiseen, kaupunkisuunnittelun erilaisiin aikajänteisiin ja kaupunkisuunnitteluun liittyvien päätösten ja vaiheiden läpinäkyvyyteen.
Kuvauksessa oli tarve pohtia myös uusien asukaslähtöisten toimintamallien linkittymistä osaksi kaupunkisuunnittelujärjestelmää. Tällaisiksi toimintatavoiksi tunnistettiin muun muassa osallistuva budjetointi ja placemaking, jonka toimintatapoja kaupunki on parhaillaan pilotoimassa.
Suunnittelukakku kokoaa kaupunkisuunnittelujärjestelmän
Kuvaus laadittiin vastaamaan sekä kaupunkilaisen että työntekijän tarpeisiin. Osa kuvauksesta on suunnattu kaupungin sisäiseen käyttöön esimerkiksi perehdytykseen, tiedonvälitykseen ja suunnittelujärjestelmän kehittämiseen. Kaupunkilaisille suunnatut osiot tekevät kaupunkisuunnittelun kokonaisuutta näkyviksi eri näkökulmista ja parantavat tietoisuutta omista vaikuttamismahdollisuuksista.
Kaupunkisuunnittelujärjestelmän sisällöt eriteltiin teemoittain laajaan materiaalipankkiin, josta kaupunki voi poimia eri tarkoituksiin sopivat sisällöt. Kuvauksen sisällöt on esitetty alla olevassa kuvassa.
Kuvauksen rungoksi valittiin keskeisimmät kaupunkirakenteeseen vaikuttavat suunnittelutasot, jotka kattoivat koko suunnitteluprosessin yleiskaavasta rakennussuunnitelmiin. Kaikkia suunnitteluinstrumentteja ei ollut mahdollista kuvata yksityiskohtaisesti, mutta prosessin aikana nousseisiin keskeisimpiin tietotarpeisiin vastattiin. Myös rakennettua kaupunkia ylläpitävä kunnossapito rajattiin kuvauksen ulkopuolelle.
Kaupunkisuunnittelua on tyypillisesti kuvattu instrumenttikohtaisina suoraviivaisina prosesseina. Tässä kuvauksessa oli tarve tuoda esille suunnittelun kokonaisuus, käsittäen myös suunnitteluinstrumenttien välisiä suhteita. Kuvauksen formaatiksi vakiintui ”suunnittelukakku”, joka kuvaa keskeisten suunnitteluinstrumenttien suhdetta: kaupunkisuunnittelun perustana on koko kaupungin kattava yleiskaava, jonka päälle tarkempi suunnittelu rakentuu.
Kuvaus koostuu seuraavista osista:
- suunnittelun pääperiaatteet koko kaupungin ja kaupunginosien tasolla
- kuvaukset keskeisimmistä suunnitteluinstrumenteista
- teemalliset kakut, joissa sama teema kuvataan kaikkien instrumenttien osalta rinnakkain
- laajemmat kokonaisuudet, joissa on esitetty muiden kaupunkisuunnitteluun vaikuttavien instrumenttien (kuten kävelyn edistämisohjelma, kehittämisvaraus tai suunnittelukilpailu) roolia perinteisten suunnitelmainstrumenttien rinnalla
- kaupunkisuunnittelutarinat, joissa on kuvattu suunnittelujärjestelmää esimerkkikohteissa
Kuvaus on lähtökohtaisesti elävä dokumentti, mikä tarkoittaa sitä, että suunnittelujärjestelmä voi muuttua ajan mukana ja kuvauksen tulee pysyä ajan tasalla. Kuvauksen hyödyntämisenkin tarpeet voivat muuttua. Nyt tunnistettuja käyttötarkoituksia työntekijäkokemuksen näkökulmasta ovat kaupunkisuunnittelusta kertominen asukkaille eri kanavissa, perehdytyksen työkaluna niin uusille luottamushenkilöille kuin työntekijöillekin, sekä suunnittelujärjestelmän kehittämisen työkaluna.
Monimutkaistuva maailma edellyttää toimintatapojen kehittämistä
Monimutkaisen kaupunkisuunnittelujärjestelmän kuvaaminen on sen kehittämisen ensimmäinen askel. Monet järjestelmän suunnitteluinstrumentit ovat välttämättömiä ja lain edellyttämiä, mutta toimintatapoja niissä ja niiden ympärillä on mahdollista arvioida uudelleen. ”Suunnittelukonetta” ei voi vaihtaa, mutta sitä voi tuunata” – pienetkin toimintatapojen muutokset voivat tuoda merkittäviä vaikutuksia kaupunkilais- ja työntekijäkokemukseen.
Kuvauksen laatimisen aikana tunnistettiin viisi keskeistä kehittämistarvetta, joihin ryhdytään etsimään ratkaisuja.
Kaupunkisuunnittelujärjestelmää ei tunneta.
Suunnittelija tuntee tyypillisesti hyvin oman suunnitteluinstrumenttinsa mutta ei aina kokonaisuutta. Järjestelmässä on kaupunkilaiselle vieraampia suunnitteluinstrumentteja, joita ovat muun muassa kehittämisvaraukset, suunnittelukilpailut ja temaattiset ohjelmat. Näiden instrumenttien rooli voi olla epäselvä myös suunnittelijalle. Järjestelmän kuvaaminen on osaratkaisu tähän tarpeeseen, mutta ratkaisevaa on kuvauksen hyödyntäminen tietoisuuden parantamiseksi jatkossa. Laadinnan aikana on myös tunnistettu kuvauksen laajentamisen ja tarkentamisen tarpeita, joita ovat esimerkiksi liikennesuunnittelun, puistosuunnittelun ja kunnossapidon suunnittelun koko skaalan kuvaaminen.
Kaupunkisuunnitteluun on vaikea osallistua oikea-aikaisesti.
Kaupunkilaisen on hankala seurata alueen pitkäaikaista muutosta: se edellyttää asukkaalta erityistä aktiivisuutta. Kaupunkilainen ei aina tiedä mihin suunnitelmaan kytkeytyvissä osallistamispisteissä voi vaikuttaa. Kaupunkisuunnittelun pitkän aikavälin vaikutusten hahmottaminen on kaupunkilaiselle haastavaa.
Kaupungin ja kaupunkilaisten nykyiset lähestymistavat alueiden kehittämiseen eivät kohtaa.
Kaupunki ajattelee suunnitteluinstrumentti- tai prosessilähtöisesti, asukas alue- tai teemalähtöisesti (esimerkiksi luonto, pyöräily). Suunnitteluinstrumenttien rajauksia on vaikea ymmärtää, jolloin kaupunkilainen antaa palautetta ”vääristä asioista väärässä kohdassa” ja joutuu antamaan saman palautteen useaan kertaan eri suunnitteluprosesseissa. Lisäksi kaupunkilainen on kiinnostunut elinympäristöstään rakennettua ympäristöä laajemmin ja haluaisi antaa palautteen aluetta koskevista asioista yhden luukun periaatteella.
Kaupungille kertynyttä osallistamisdataa ei aina osata hyödyntää alueen suunnittelussa.
Erilaisissa suunnitelmissa ja selvityksissä kerättyä palautetta ei aina osata hyödyntää samaa aluetta koskevassa suunnittelussa. Kaupunkilaisten näkökulmaa voisi tuoda suunnitteluun osallistamisen lisäksi, tai joissakin tapauksissa osallistamisen sijaan, hyödyntämällä jo kerättyä osallistamistietoa. Työntekijäkokemusta parantaisi yhteisen tietopankin perustaminen, josta alueittainen tai teemoittainen asukasdata olisi helposti löydettävissä. Kehittämisessä huomioitavaa on datan anonymisoinnin varmistaminen, sijaintiin linkittäminen esimerkiksi paikkatiedon avulla ja datan käsittely analytiikaksi esimerkiksi tekoälyä hyödyntäen.
Kaupunkilaislähtöiset toimintatavat ovat kaupunkilaiselle ja kaupungille vielä vieraita.
Oman lähikorttelin ketterä kehittäminen tuntuu kaupunkilaiselle haastavalta nykyisillä toimintatavoilla. Esimerkiksi placemakingin avulla kaupungilla olisi mahdollisuus tehdä myös pieniä parannuksia pikaisesti, eikä vasta vuosien päästä. Placemakingia voisi hyödyntää myös kokeiluina, joista voi oppia ja siirtää oppeja myös muihin suunnitteluinstrumentteihin. Uudet kaupunkilaislähtöiset ketterät toimintatavat eivät ole vielä vakiinnuttaneet asemaansa kaupungin suunnitteluprosesseissa, mutta niiden mahdollisuudet on tunnistettu ja prosessit ovat parhaillaan työn alla.
Edellä mainittujen tarpeiden lisäksi kaupunkisuunnittelujärjestelmän tulee reagoida ympärillä muuttuvaan maailmaan ja ennakoida tulevia muutoksia. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutuminen pakottaa meidät muuttamaan toimintatapojamme – ja tähän tulee varautua kehittämällä koko systeemiä. Suunnittelujärjestelmää olisikin tarpeen tarkastella aika ajoin merkittävien ilmiöiden näkökulmasta ja varmistaa, että ne huomioidaan kaupunkisuunnittelussa kokonaisvaltaisesti.
Kaupunkisuunnittelujärjestelmän kuvauksen laati suunnittelu- ja konsultointiyritys Ramboll Finland Oy kumppaninaan Kuuki Visuals. Työtä ohjasivat Helsingin kaupungin kaupunkiympäristötoimialalta viestintäpäällikkö Heikki Mäntymäki, designjohtaja Hanna Harris ja yleiskaavapäällikkö Pasi Rajala sekä kaupunkimuotoilupäällikkö Päivi Hietanen.
 |
Inna Ampuja on systeemimuotoilija, joka on erikoistunut strategiseen kaupunki- ja aluekehittämiseen. Inna toimii kestävä kaupunkikehitys -yksikön ryhmäpäällikkönä Rambollissa.
Kaupunkisuunnittelujärjestelmän kuvaamisen muotoiluhankkeessa Inna toimi projektipäällikkönä. |
Kuvat: Saija Laaksonen, Inna Ampuja, Ramboll Finland Oy, Kuuki Visuals.